Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät

Terhi Rannelan Kesyt kaipaavat, villit lentävät (2018) on kirja matkustamisesta – mutta yhtä paljon myös lukemisesta ja kirjoittamisesta. Rannelan päiväkirjamerkinnät ympäri maailmaa avaavat lukijalle pienen mahdollisuuden kurkistaa kirjailijan työn arkeen, vaikka matkoilla ollaankin. 

Heti alkuun täytyy sanoa, että Rannelan pieni matkakirja on ihana! Siinä etsitään kiireiselle ja taakoitetulle nykyihmiselle rauhoittumista ja tasapainoa. Rannela hakeutuu luonnon ääreen ja kirjoittaa kunnioittavasti siitä. Luontokohteet kuten Islannin vaellukset ja Kiilopää Lapissa savusainoineen ovat lukijallekin lepohetkiä: Rannelan kirja tekee hyvää. 

Olen ennenkin tykännyt Rannelan kerronnasta ja tyylistä, mutta tässä kirjassa hän paljastuu varsinaiseksi sukulaissieluksi. Kaupungit alkavat elää, pienet yksityiskohdat ja ihmiset ovat kuin ne itse kohtaisi ja kokisi. Rannela kirjoittaa tästä itsekin: kaikkialla ei tarvitse itse käydä, sillä lukumatka on valtavan antoisa ja rajaton – myös huomattavasti halvempi – vaihtoehto. Rannela antaa runsaasti lukuvinkkejä maailmanympärysmatkalle. Saatan jopa itse lähteä kiertämään näin maailmaa lähitulevaisuudessa.

Tätä kirjaa suosittelen kaikille kesälukemiseksi! Helmet-haasteeseen kirja sopii minulle kohtaan #48, haluaisin olla kirjan päähenkilö. Matkustamaan pitäisi päästä pian, sillä pieni kateuden tunnekin kalvoi ja haikeus nousi ihanista matkoista lukiessa.

Hilla Hautajoki: Keinutuolikaupunki ja Tulikärpästen kylä

Joskus kirjan maailma on niin elävä, että melkein voi lukijakin sanoa kokeneensa, eläneensä, nähneensä saman kuin kirjan henkilöt. Näin käy Hilla Hautajoen esikoisteoksen  Keinutuolikaupunki ja Tulikärpästen kylä – Harharetkiä Latinalaisessa Amerikassa (2017) lukijalle. Lähes opin espanjaa ja tanssin salsaa yhdessä Hillan kanssa – tai jos ei nyt sentään, niin ainakin kirja oli värikäs pommi valoa ja energiaa skandinaavisen harmaan taivaan alle. 

Tämä valoisa ja positiivinen matkakertomus kuvaa Hautajoen oman tarinan väsähtäneestä työnarkomaanista maailman jokaisen kolkan onnelliseksi kiertelijäksi. Hautajoki teki rohkean valinnan jättää tuttu elämä taakseen ja lähteä oppimaan espanjaa Guatemalaan, maahan josta ei tiennyt juuri mitään. Matka ei jää yhteen maahan, vaan vie Latinalaisen Amerikan eri maihin, erilaisiin kyliin ja kaupunkeihin sekä ennen kaikkea erilaisten ihmisten pariin. 

Kirjassa tärkeämpää kuin itse kohteiden kuvaaminen on matkanteko. Jokainen reppu, rinkka tai painava matkalaukku mukanaan matkannut tunnistaa itsensä Hautajoen kirjasta. Aurinko on armoton, olo on sairas ja hämmentynyt, bussi on täynnä, vieraat ihmiset tuijottavat ja vähäisetkin väärät valinnat voivat johtaa katastrofiin. Ja kuitenkin – matkustaminen on vapautta, uusia ainutlaatuisia kohtaamisia ja itsensä haastamista! 

Minulla on erityinen paikka sydämessäni matkustelulle ja matkakertomuksille. Ne saavat aina minut tuntemaan olevani elossa, ja tästä Hautajokikin kirjoittaa: matkustaminen vaaroineen vie niin lähelle kuolemaa, että matkaaja tuntee olevansa elossa joka solullaan aistit äärimmilleen ärsytettyinä. Hautajoki ei vain kuvaa matkustelua ja vierasta kulttuuria, vaan antaa sivuillaan tilaa itsessään tapahtuvalle muutokselle varsin yksityiskohtaisesti ja yksityisesti. 

Vahva suositus tälle kirjalle: se on peittelemätön, rohkea ja elämänmyönteinen! Sanoisinko jopa ihana! 

Helmet-haasteeseen kohtaan #4, nimessä on jokin paikka. 

Mieleen jäi: Matkustelu tekee kirjoittajan todella onnelliseksi, ja onnellista ihmistä on mahtavaa seurata ja kuunnella.

Matka ajassa: 2008 taitaa tämä matka alkaa. Onkohan se päättynyt vieläkään?

Matka paikassa: Väli- ja Etelä-Amerikka

Kenelle: Sohvamatkaa kaipaavalle

Miten tielleni: Kirjastosta E-kirjana.

Rakkaudesta Berliiniin

Kreutzberg on hipsterin koti.

Olen rakastunut. Kävin nimittäin pitkästä aikaa Berliinissä ja se vei sydämeni täysin. Tiedän olevani keskiluokkaisesti jälkijunassa ihastukseni kanssa, mutta en silti voi olla jakamatta tunnettani. Kaupunki on vaan niin cool, upea ja omalaatuinen maailmankeskus, etten välitä vaikka menisi kliseen puolelle. Se vetää puoleensa kuin magneetti nykypäivällään ja historiallaan.  

Harva paikka maankamaralla on niin latautunut monessa mielessä. Sen lähihistoria on kauhua täynnä ja se on ollut joskus pahan keskus. Tänään kaupunkin käsittelee asiaa aktiivisesti ja tekee tiliä historiansa pimeän puolen kanssa. Kaikkea ei pysty käsittämään, mutta uskon Berliinin erottavan nykyisessä muodossaan hyvän pahasta ja väärän oikeasta helpommin kuin monet muut.  

Kaupunki on hakattu aivan lyttyyn. Se on raiskattu aatteilla, jotka ovat vieneet sielun ja hengen. Se on pistetty maksamaan kovalla kädellä ja sen asukkailta on viety vapaus. Se on jaettu, saarrettu sisältä ja ulkoa, ja sen entinen loisto on ollut vain muisto. 

Ja silti: Se on noussut jälleen entistä vahvempana, sykkivämpänä, sallivampana, kehittyvämpänä, toimivana, moniarvoisena ja -kulttuurisena. Se ei unohda mennyttä, mutta katse on tulevassa. Berliiniä on todella helppo rakastaa, eikä sitä taida saada tuhottua millään. Se on täynnä kulttuuria, vanhaa ja uutta rinta rinnan, välillä sellaisena mosaiikkina, ettei silmä pysy mukana. 

Haluaisin palata tähän kaupunkiin, viettää siellä aikaa, viipyä ja seurata sen ihmisiä. Onneksi on kirjoja, jotka mahdollistavat tämänkin. Berliini-aiheisia kirjoja etsin, ja jos tiedät jonkun hyvän ehdottaa, Vielen lieben Dank! Mitä siis lukisin?