Alejandro Zambra: Kotiinpaluun tapoja

Aina joskus tulee eteen näitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa oikein mitään. Chileläisen runoilija-kirjailijan Alejandro Zambran pienoisromaani Kotiinpaluun tapoja (2011, suom.2017) on juuri yksi näistä. Olen ottanut tavakseni kirjoittaa melkein heti saatuani kirjan luettua, mutta tämän kirjan postaus on jäänyt jonoon odottelemaan – harmittavasti. Ehkä tästä syystä tuntuu, etten saa kiinni teoksesta juuri ollenkaan.

Olen huomannut Fabriikki kustannuksen tekevän pieniä kulttuuritekoja vähän väliä, ja jälleen on ilo lukea suomeksi teos, joka helposti jäisi suurempien ja helpompien tarinoiden varjoon. Kirja ei ollut minulle lyhyestä sivumäärästä huolimatta kevyt luettava: juonta ei ollut nimeksikään, henkilöt olivat kuin harsoa ja kerronta yhtäkkiä niin syvällistä, että täytyi pysähtyä. 

Kirjassa kuljetaan kahdella tasolla. Siinä kerrotaan kirjan syntymisen (synnyttämisen) vaikeudesta ja siihen liittyvistä valinnoista ja vastuusta. Kuka joutuu tai saa kunnian päästä kirjan henkilöksi? Nouseeko sivuhenkilö sittenkin usein vastentahtoisesti päähenkilön osaan? Miten kirjailija henkilönsä kuvaa, ja mikä onkaan totuus? Toinen tarinan taso on Chilen väkivaltainen ja vaiettu lähihistoria. Miten monella tapaa sen voi muistaa? Kuka olikaan paha ja kuka hyvä? Mihin omat vanhemmat ja sukulaiset asettuvat tällä hyvyyden ja pahuuden janalla? 

Voimakkaimmin kirjasta välittyy tunnelma, ja tässä mielessä suorasanainen teksti muistuttaa runoa. Lukijalle välittyy epäselvä ja hämmentävä, mutta kiusallisen usein toistuva ajatus: jostakin pitäisi puhua, mutta silti päädytään vaikenemaan. Kotiin kyllä palataan, mutta mikään ei näytäkään siltä kuin muistaa. Muistot taitavat nekin olla vääriä ja tilanteiden tulkinnat menneet kohtalokkaasti metsään. Parempi olisi ollut pysyä pysyvästi poissa.

Helmet-haasteeseen tämä kirja menee kohtaan #26, kirja kertoo paikasta, jossa en ole koskaan käynyt.

Mieleen jäi: Voimakas menettämisen tunnelma

Matka ajassa: nykypäivä ja lähimenneisyys 

Matka paikassa: Chile

Kenelle: Lukijalle joka sietää rikottua juonta ja nopeasti pakoon liukkivia henkilöitä

Miten tielleni: Kirjastosta 

Hilla Hautajoki: Keinutuolikaupunki ja Tulikärpästen kylä

Joskus kirjan maailma on niin elävä, että melkein voi lukijakin sanoa kokeneensa, eläneensä, nähneensä saman kuin kirjan henkilöt. Näin käy Hilla Hautajoen esikoisteoksen  Keinutuolikaupunki ja Tulikärpästen kylä – Harharetkiä Latinalaisessa Amerikassa (2017) lukijalle. Lähes opin espanjaa ja tanssin salsaa yhdessä Hillan kanssa – tai jos ei nyt sentään, niin ainakin kirja oli värikäs pommi valoa ja energiaa skandinaavisen harmaan taivaan alle. 

Tämä valoisa ja positiivinen matkakertomus kuvaa Hautajoen oman tarinan väsähtäneestä työnarkomaanista maailman jokaisen kolkan onnelliseksi kiertelijäksi. Hautajoki teki rohkean valinnan jättää tuttu elämä taakseen ja lähteä oppimaan espanjaa Guatemalaan, maahan josta ei tiennyt juuri mitään. Matka ei jää yhteen maahan, vaan vie Latinalaisen Amerikan eri maihin, erilaisiin kyliin ja kaupunkeihin sekä ennen kaikkea erilaisten ihmisten pariin. 

Kirjassa tärkeämpää kuin itse kohteiden kuvaaminen on matkanteko. Jokainen reppu, rinkka tai painava matkalaukku mukanaan matkannut tunnistaa itsensä Hautajoen kirjasta. Aurinko on armoton, olo on sairas ja hämmentynyt, bussi on täynnä, vieraat ihmiset tuijottavat ja vähäisetkin väärät valinnat voivat johtaa katastrofiin. Ja kuitenkin – matkustaminen on vapautta, uusia ainutlaatuisia kohtaamisia ja itsensä haastamista! 

Minulla on erityinen paikka sydämessäni matkustelulle ja matkakertomuksille. Ne saavat aina minut tuntemaan olevani elossa, ja tästä Hautajokikin kirjoittaa: matkustaminen vaaroineen vie niin lähelle kuolemaa, että matkaaja tuntee olevansa elossa joka solullaan aistit äärimmilleen ärsytettyinä. Hautajoki ei vain kuvaa matkustelua ja vierasta kulttuuria, vaan antaa sivuillaan tilaa itsessään tapahtuvalle muutokselle varsin yksityiskohtaisesti ja yksityisesti. 

Vahva suositus tälle kirjalle: se on peittelemätön, rohkea ja elämänmyönteinen! Sanoisinko jopa ihana! 

Helmet-haasteeseen kohtaan #4, nimessä on jokin paikka. 

Mieleen jäi: Matkustelu tekee kirjoittajan todella onnelliseksi, ja onnellista ihmistä on mahtavaa seurata ja kuunnella.

Matka ajassa: 2008 taitaa tämä matka alkaa. Onkohan se päättynyt vieläkään?

Matka paikassa: Väli- ja Etelä-Amerikka

Kenelle: Sohvamatkaa kaipaavalle

Miten tielleni: Kirjastosta E-kirjana.