Aina joskus tulee sellaisia päiviä, ettei ole mitään sovittua suunnitelmaa tai tapaamista tiedossa. Voi tehdä, mitä vain tahtoo. Lukumaratoonit menivät minulta ohi tänä vuonna, mutta päätin lukea minäkin silti. Minä pakkasin kirjani reppuun ja lähdin lukemaan ja nauttimaan kotikaupungistani Helsingistä.
On ilo asua paikassa, jossa viihtyy ja jossa on erilaisia sopukoita eri mielialoihin. Luen usein ulkona, jos sää sen salliin. En kovin pitkään koskaan pysty keskittymään, mutta rannalla ja puistoissa lukeminen on edustaa minulle kesää ja lomaa – aika lähellä täydellistä rentoutumisen ideaalia. Teen myös kirjastopyrähdyksiä aina silloin tällöin ilman erityistä syytä. Olen lapsuudestani asti kokenut kirjastot kodeikseni, ja niiden tunnelma on minulle rakas.
Eilen päädyin viime vuonna remontoituun Töölön kirjastoon. Minun on pitkään pitänytkin käydä siellä, mutta jokin on aina estänyt. Professori Aarne Ervin suunnittelema vuonna 1970 valmistunut rakennus on niin hieno, että kirjat jäivät nyt täysin sivuosaan. Rakennus on remontoitu täysin sen alkuperäistä henkeä kunnioittaen – hyvä näin! Ainoastaan vihreän (oi, 70-luku!), jo nyt tahraisen, kokolattiamaton olisi kyllä voinut vaihtaa ehkä johonkin muuhun materiaaliin.
Rakennuksessa on neljä kerrosta ja erikoisuutena useamman kerroksen terassit lukemista varten. Päädyin kuumana päivänä ulos toisen kerroksen terassille lukemaan. Näkymä avautui puistoon ja kallioille. Lopuksi terassilla tuli niin kuuma, että siirryin puiden varjoon puistoon läheiselle laakealle kivelle istumaan kirjoineni. Ihana joutilaisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti