Helsingin Kirjamessut 2016

Ennen osattiin tehdä kansia ja nimetä teoksia. Olisiko Murhenäytelmä mottimetsässä lukemisen arvoinen?

Tännehän minäkin peräti kaksi kertaa tänä vuonna. Liput Helsingin Kirjamessuille olivat ilmaiset, joten pakkohan ne oli käyttää. Pitkään mietin, kannattaako minun postata tästä vierailusta blogiini, kun toiset tekevät vierailunsa varmasti viipyvämmin ja syvällisemmin. Minun vierailuni eivät nimittäin sisältäneet yhtään puheen keskittynyttä kuuntelua tai suurta kulttuurielämystä. Minä vaeltelin ja hypistelin – ja pidin kansantaloutta yllä.

Kirjoja, kirjoja ja kirjoja. Tuhansia ihania kirjoja.

Samat uutuuskirjat pistivät näyttävästi esille messuilla kuin täällä blogeissakin. Harmittaa, etten hankkinut Riitta Jalosen Kirkkautta. Ehkä jouluksi sitten. Selailin useita sarjakuvia tänä vuonna. Upeita teoksia, mutta yhtäkään en kuitenkaan ostanut. Paljon muuta hankin, vaan en mitään itselleni. En viitsi teoksia mainita, koska ostin ne lahjaksi läheisille, jotka ehkä kuuluvat vähäiseen lukijakuntaani. ;) Luultavasti kuitenkin päädyn kirjat itsekin lukemaan, joten niistä myöhemmin. 

Kirjat ovat ihania. Olen aina viihtynyt tiloissa, joissa niitä on paljon ylitse tarpeen. Tuhannet kirjat tekevät jopa kolkohkon Messukeskuksen mukavaksi ajanvietteeksi. Paljon jäi näkemättä ja kuulematta, mutta ihmisten tulviessa paikalle, oli pakko päästä pois. Hyvä tärppi: tule heti kymmeneltä, jos haluat oikeasti kierrellä ja nauttia.

Messuilla oli vielä siedettävää aamutuimaan. Häivyin paikalta Ruokamessujen kautta,
juuri kun todelliset massat löysivät perille.