maanantai 17. lokakuuta 2016

Syksyn satoa


En tiedä, onko vuodenajoilla vaikutusta lukemiseen ja siitä nauttimiseen muilla ihmisillä, mutta itselläni on. Mitä pimeämmiksi päivät muuttuvat, sitä nautinnollisemmin ja enemmän luen. Luen teetä juoden, punaviinilasin ääressä, peitto korvissa tai hämärässä sohvalla. Syksy on ihanaa aikaa, sillä hyvällä omalla tunnolla voi käpertyä itseensä.




Lukulistani on pitkä ja poukkoileva – tyylistä ja genrestä toiseen mennään. Olen hieman menettänyt mielenkiintoa 100 kirjaa ennen kuolemaa -haasteeseen, mutta toistaiseksi sitä vielä kevyehkösti noudatan. Odotan millaisen Helmet-haasteen ensi vuosi tuo tullessaan. Jotenkin listoissa ja haasteissa kiehtoo se, että niiden avulla tulee luettua yllättäviä teoksia, joihin ei ehkä muuten tarttuisi. Olen syksyn aikana lukenut myös erilaisia kirjablogeja. Kiitos niistä kanssabloggaajat! Välillä tuntuu kuin olisi karkkikaupassa, niin laajasti blogataan suomenkielisistä (käännöskirjallisuutta ja kotimaista) kirjoista. Kirjastosta minulla on pitkähkö varauslista uutuuksista, joista toiset ovat jo ehtineet kirjoittaa.  

Tänä syksynä olen päätynyt lukemaan usein kahta teosta rinnakkain. En tiedä, onko se hyvä asia, mutta Amos Ozin yli 600-sivuinen järkäle jotenkin vaatii rinnalle kevyempää, vaikka tarina on kiehtova.Nyt luen Miika Nousiaisen Juurihoitoa kevyempänä. Onko kenellekään muulle käynyt samoin?  

Ihana syksy, ihanat tarinat ja onnellinen lukija.





4 kommenttia:

  1. Oi älä edes sano että ensi vuonna tulee uusi HelMet lukuhaaste! Hyvä kun selviän tästä niin heti alkaa uusi :D Olen pohtinut edes takaisin, osallistunko ensi vuonna... En osaa päättää. Toisaalta en olisi koskaan varmaan huomannut joitain niistä kirjoista, joita olen nyt lukenut. Eli ehkä kannattaisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on se listojen kiehtovuus ja niiden mukana tuleva ääretön turhautumisen tunne. :) Saa nähdä, miten käy meikäläisenkään näiden haasteiden kanssa.

      Poista
  2. Tarina rakkaudesta ja pimeydestä on täydellinen kirja, mutta se vaatii kevyempää rinnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä. Ensimmäisen kolmanneksen luin aivan ahmien miettien, että tämä on varmasti lempikirjani, mutta sitten sain yliannostuksen ja oli pakko jättää hetkeksi lepäämään. Kesken vieläkin.

      Poista