lauantai 24. maaliskuuta 2018

Alejandro Zambra: Kotiinpaluun tapoja


Aina joskus tulee eteen näitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa oikein mitään. Chileläisen runoilija-kirjailijan Alejandro Zambran pienoisromaani Kotiinpaluun tapoja (2011, suom.2017) on juuri yksi näistä. Olen ottanut tavakseni kirjoittaa melkein heti saatuani kirjan luettua, mutta tämän kirjan postaus on jäänyt jonoon odottelemaan – harmittavasti. Ehkä tästä syystä tuntuu, etten saa kiinni teoksesta juuri ollenkaan.

Olen huomannut Fabriikki kustannuksen tekevän pieniä kulttuuritekoja vähän väliä, ja jälleen on ilo lukea suomeksi teos, joka helposti jäisi suurempien ja helpompien tarinoiden varjoon. Kirja ei ollut minulle lyhyestä sivumäärästä huolimatta kevyt luettava: juonta ei ollut nimeksikään, henkilöt olivat kuin harsoa ja kerronta yhtäkkiä niin syvällistä, että täytyi pysähtyä. 

Kirjassa kuljetaan kahdella tasolla. Siinä kerrotaan kirjan syntymisen (synnyttämisen) vaikeudesta ja siihen liittyvistä valinnoista ja vastuusta. Kuka joutuu tai saa kunnian päästä kirjan henkilöksi? Nouseeko sivuhenkilö sittenkin usein vastentahtoisesti päähenkilön osaan? Miten kirjailija henkilönsä kuvaa, ja mikä onkaan totuus? Toinen tarinan taso on Chilen väkivaltainen ja vaiettu lähihistoria. Miten monella tapaa sen voi muistaa? Kuka olikaan paha ja kuka hyvä? Mihin omat vanhemmat ja sukulaiset asettuvat tällä hyvyyden ja pahuuden janalla? 

Voimakkaimmin kirjasta välittyy tunnelma, ja tässä mielessä suorasanainen teksti muistuttaa runoa. Lukijalle välittyy epäselvä ja hämmentävä, mutta kiusallisen usein toistuva ajatus: jostakin pitäisi puhua, mutta silti päädytään vaikenemaan. Kotiin kyllä palataan, mutta mikään ei näytäkään siltä kuin muistaa. Muistot taitavat nekin olla vääriä ja tilanteiden tulkinnat menneet kohtalokkaasti metsään. Parempi olisi ollut pysyä pysyvästi poissa.

Helmet-haasteeseen tämä kirja menee kohtaan #26, kirja kertoo paikasta, jossa en ole koskaan käynyt.

Mieleen jäi: Voimakas menettämisen tunnelma

Matka ajassa: nykypäivä ja lähimenneisyys 

Matka paikassa: Chile

Kenelle: Lukijalle joka sietää rikottua juonta ja nopeasti pakoon liukkivia henkilöitä

Miten tielleni: Kirjastosta 

2 kommenttia:

  1. Luin tämän kirjan joskus viime vuoden puolella. Muistaakseni pidin siitä, mutta en enää edes muista, mitä kirjoitin kirjasta blogiin. Siis ei ehkä kaikkein mieleenpainuvimpia kirjoja ollut kuitenkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin helposti unohtuu tämä kirja, vaikka periaatteessa siitä pidin minäkin. Ehkä vähän mitäänsanomaton.

      Poista