sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja


Vesi on loputon, eikä sillä siis ole alkua eikä loppua. Se ei kuulu kellekään. Se on jatkuvassa liikkeessä ja muutos on vääjäämätön. Ihmissukupolvet vaihtuvat ja muuttuvat tomuksi. Historia kirjoitetaan uusiksi yhä uudelleen. Unohdus ja muisto vuorottelevat. Mitä meistä jää jälkeen? 

Emmi Itärannan upea esikoisteos Teemestarin kirja (2012) liikkuu ja lipuu kuin vesi. Kerronta on vahvasti hetkessä, vaikka maailmassa tapahtuu isoja muutoksia, kamaluuksia ja vääryyksiä. Miljöö luodaan pienillä arkisilla yksityiskohdilla. Ihmiskuntaa on kohdannut joitakin satoja vuosia aiemmin suuri katastrofi. Ilmasto on pysyvästi lämmennyt, vedestä on pula ja vallassa on kansalaisia sortava diktatuuri. 

Mitenköhän tämä ihanuus tuli luettua vasta nyt? Pidän dystopioista ja tämä kirja vastasi odotuksiani. Teemestarin kirjan ainoa vika on, että se on liian lyhyt. Olisin kaivannut lisää. Löydetäänkö menetetyt maat? Saako kansa oikeutta? Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus. Emmi Itäranta, kirjoita jatko tälle tarinalle! 

Muutamia muitakin kysymyksiä jäi vastausta vaille. Meren uusi rantaviiva on ajanut ihmiset syvälle mantereelle. Kajaani on isohko kaupunki ja Kiinan eri kaupungit ovat sivistyksen keskittymiä. Miten teekulttuuri on levinnyt ikivanhana perinteenä Suomen Lappiin? Kuvittelin teemestareiden majojen, kivipuutarhojen ja vaatteiden näyttävän Japanin (vai Kiinan?) teekulttuurin toisinnolta. Vihreän teen maku oli suussani ja näin kauniit posliinit, kun luin seremonioista. Kauanko ihmiskunnan tuhoisista Hämärän vuosista on kulunut aikaa? Kuitenkin paljon on säästynyt (CD-levyjä ja muoviesineitä). Muuten maailma on kuitenkin hyvin uskottava. Pakko suositella.

Mieleen jäi: "Voisin jäädä aloilleni ja odottaa, kunnes tomu ottaisi voiton vedestä. Voisin antaa jonkun toisen kertoa tarinani, jos sitä kerrottaisiin lainkaan: jonkun, joka vääristäisi sen ja tekisi siitä tunnistamattoman ja ehkä valjastaisi sen omiin tarkoituksiinsa. -- "Voisin antaa sen tapahtua. Tai voisin yrittää jättää maailmaan merkin, antaa sille oman muotoni."

Matka ajassa: tulevaisuus joidenkin satojen vuosien päässä

Matka paikassa: Pohjois-Suomi

Kenelle: Dystopioista pitävälle

Miten päätyi minulle: Vinkki jostakin kirjallisuusblogista ja kirja kirjastosta lainana.



4 kommenttia:

  1. Hieno kirja, uskomaton tarina, tulevaisuuden dystopia. Minusta tämä oli ilmestymisvuoden paras kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! En ymmärrä, miten tämä on ollut minulta näin pitkään lukematta. Upea kirja.

      Poista
  2. Yleensä arvostan ratkaisuja, joissa tarinaa ei paisutella tarpeettoman paljon, mutta tämän kohdalla minäkin jäin kaipaamaan lisää. Itärannan maailmanrakennustaito on huikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Itäranta on upea maalari. Kieli on lähes runollista, mutta silti arkinen, todellinen ja uskottava. Ei ole helppo yhtälö, mutta Itäranta siinä onnistuu. Täytyy lukea uudempi kirja myös. Onkohan yhtä hyvä?

      Poista