lauantai 15. lokakuuta 2016

Deborah Levy: Uiden kotiin



Deborah Levyn pienoisromaani Uiden kotiin (2011, suomennos 2016) on riemastuttavaa luettavaa. Tarina on unta, painajaista ja pieniä arkisia yksityiskohtia, jotka ovat kuin runoja. Kirjan kieli on hämmentävää ja kerronta poukkoilevaa, ja silti aivan käsinkosketeltava maailma syntyy lukijan nautittavaksi. Iho palaa auringossa, kalliit voiteet tuoksuvat ja uima-altaan kloorattu vesi tippuu takkuisista hiuksista silkkisille mekolle. 

Englantilaisrunoilijan Joe Jacobsin (entisessä elämässään Jozef Nowogrodzki) perheen loma Nizzan huvilassa ja kuumilla rantahietikolla ja  saa uuden ja lopullisesti kaiken muuttavan suunnan erikoisen nuoren naisen Kittyn päätyessä yllättäen perheen luo asumaan. Kitty on kuin jonkin riivaama, mieleltään järkkynyt. Hän on linnunluinen, hehkuvahiuksinen ja kaunis – mutta lähes kodittoman tasolle vajonnut, siivoton, usein alasti ja tasapainoton. Kitty ei välitä, mitä muut ajattelevat. Hän on maanisen ihastunut perheen isään ja tämän runoihin sekä kirjoittaa omat runonsa vain tämän luettavaksi. 

Uima-allas on kirjan motiivi. Sinne Kitty kirjan alussa ilmestyy – karhuksi luultuna (miten tämä on mahdollista?) – ja sinne tarina lopulta myös päätyy. Uima-altaan vettä kuvataan usein, milloin puhtaana, milloin sameana ja vihertävänä. 

Kirja on niin lyhyt, että se melkein käy novellista. Lyhyydestään huolimatta se on intensiivinen ja kertoo hurjan tarinan muutamasta lyhyestä lomapäivästä. Perheen tytär Nina kasvaa aikuiseksi, jännitteet ja sanomattomat sanat tulevat julki, jos ei nyt aivan ääneen sittenkään. 

Toivottavasti pian käännetään lisää Deborah Levyä, sillä en tiedä saisinko englanniksi tekstistä irti tällaista nautintoa. Enemmän aion häntä kyllä lukea.

Mieleen jäi: "Nina hiipi lähemmäs. Kittyn luomille oli levitetty vihreää luomiväriä. Luomet olivat kuin lehdet. Nina istui jalkopäähän. Kitty oli kielletty, sillä tämä oli vaarallinen. Tämä teki vaarallisia asioita. Nina nielaisi kovaa ja välitti tietoa kuolleele Kittylle.

Matka ajassa:  kesä 1994, lyhyesti 2011

Matka paikassa: Nizza, Ranska

Kenelle: Kaikille, jotka haluavat antautua unen ja todellisuuden surrealistiselle yhdistelmälle. Kesä on läsnä tässä tarinassa, joten D-vitamiinia kylliksi kaikille.

Miten päätyi minulle: Kirjastosta käteeni toisten suosittelemana. Yllätyin kirjan lyhyydestä.


2 kommenttia:

  1. Luin Levyn Uiden kotiin keväällä ja ihastuin siihen ihan täysillä, tarinaan, tunnelmaan ja kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja "kummittelee" vieläkin mielessäni. Erikoinen teos.

      Poista