Saatana saapuu hirvittävän hitaasti Moskovaan

Ei, en ole hylännyt blogia. Luen Bulgakovin klassikkoa hyvin hitaasti, ja loppu jo häämöttää. Työt vievät ilmeisesti parhaan teräni, sillä pystyn keskittymään ehkä viiteen sivuun ja taas ajatukset ovat muualla. On kiire ja on loputon lista tehtäviä. Tuntuu, etten saa itselleni sellaista hetkeä etsityksi, että vailla huonoa omaatuntoa vain lukisin.

Bulgakov on taidetta, eikä taide ole aina helppoa. Joten ehkä tässäkin syy, miksei valmista tule.

Lenkillä olen kuitenkin käynyt, ja tässä iloksenne – ehkä myös hieman lukemani kirjan teemaan löyhästi sopivaa– kaupungin lenkkipolkujen taidetta.